Valokeilassa: rumpali Heikki Kytölä

Kokenut ammattimuusikko ja ulkomaan keikkatantereitakin tiuhaan kiertänyt rumpali on vauhdikkaan keikan jälkeen virkeä. Laurin ja Revohkan matkassa osan kesän keikoista soittanut mies valaisee nyt pienessä haastattelussa ajatuksiaan urastaan, soittamisesta ja musiikin tekemisestä.


Viereeni istahtaa ilmeikäs rumpalivirtuoosi Heikki Kytölä. Revohkaan tullessasi nimesi on monelle tuttu, mutta osalle myös tuntematon. Kertoile hieman musiikkiurastasi ja siitä, miten kesä Revohkan kanssa on mennyt?

Musiikin ja soittamisen olen aloittanut viulunsoitolla viisi vuotiaana. Äiti sanoi tuolloin, jos soitan viulua kymmenvuotiaaksi, niin sitten saan rummut. Mutta taisin saada ensimmäiset rumpuni jo vähän aikaisemmin. Yläasteen jälkeen, lukion alkuaikoina perustettiin sitten ystävien kanssa My First Band ja siitä lähtien on heidän kanssaan tehty musaa. Lähdin opiskelemaan lukion jälkeen popjazz-linjalle konservatorioon, mutta opinnot jäivät kesken ja tuli PMMP-aika. Revohkaan päädyin ystäväni Niinikosken Riston kautta. Revohkasta oikeastaan kaikki oli tuttuja ennestään, Millaa en tuntenut. Mutta olin miettinyt, oispa kiva joskus soittaa heidän kanssaan. Keikat ovat olleet hyvin positiivista energiaa ja soiton riemua. Kesä on siis mennyt hyvin.

Porukka ja keikkabussijutut on siis tullut tutuiksi. Ketä Revohkasta reissuilla saa aina odottaa?

(Pitkän hiljaisuuden ja pohdiskelun jälkeen..)
Minua.

Palataan vielä musiikkiurasi alkupuolelle. Missä vaiheessa tiesit Sinusta tulevan ammattimuusikon? Onko joku käännekohta?

Musiikin tekeminen ja bändisoittaminen on ollut nuoruuden ja koko elämän mukana kuviossa. Ei ole varsinaista käännekohtaa, vaan 2000-luvun alussa kollektiivisesti päätettiin My First Band:n poikien kanssa tehdä musaa. Esikuvia on ollut matkan varrella paljon ja olen päässyt soittamaan laidasta laitaan, hevistä jatsiin.

Bändissä soittamista voinee verrata urheilujoukkueessa urheilemiseen tai missä muussa tahansa tiimissä työskentelemiseen, jossa päämäärä on yhteinen. Silti jokainen lavataituri tekee musiikkia persoonallaan. Kuinka spontaani olet soittajana?

Olen intuitiivinen silloin, kun on hyvä olla. Mulla on hyvä reagointikyky ja tykkään reagoida lavan tapahtumiin ja vaihdella soiton dynamiikkaa. Mutta totta kai soittamiseen vaikuttaa koko bändi, koska soitan musiikkia, en vain rumpuja. Yleisöltä tulee paljon energiaa, mutta Revohkan kanssa MINULLA on vielä bändidynamiikan kanssa tutkimista ja energia menee toistaiseksi paljolti siihen mitä lavalla tapahtuu. Ja mitä Lateen tulee, niin hänen energiansa vaikuttaa ihan helvetisti. Hän on malliesimerkki siitä, miten ollaan keulakuva lavalla ja miten energiat siellä yleisön ja bändin kanssa vaihdetaan. Tykkään Laten ja Revohkan sydän auki meiningistä. Parhaimmillaan soittaminen on herkkää ja kaikkein tärkeintä. Se on yllättävää ja energistä. Samaan aikaan kuitenkin vakavaa, mutta toisaalta vaan musaa.

Keikka-illat ovat hien irrottavia ja kroppa joutuu niissä väkisinkin tiukille. Millainen suhde on Heikillä ja liikunnalla?

Meillä on hyvä suhde. Pyrin liikkumaan säännöllisesti ja pidän huolta, että kroppa olisi kunnossa. Juoksen, uin ja pelaan sulkapalloa. Ja hei, tämä pitää mainita, olen saavuttanut mm. muusikkosulkapallon SM hopeaa. Mutta niin, urheilu auttaa jaksamiseen ja sitä kautta soittamiseen. Keikka on huomattavasti iisimpi, kun on hyvässä kunnossa.

Kiivas kiertuerumba, pitkät siirtymät, vaihtelevat keikkojen aloitusajat ja kaikki muu keikkojen ympärille nivoutuva vaativat esiintyjältä itsekuria. Onko Sinulla jotain lavalle astumisriittejä, jotka helpottavat keikkaan valmistautumisessa?

Olen hyvin tarkka keikkapäivästä ja siitä, miten kaikki ajatukset sinä päivänä suunnataan tulevaan keikkaan. Olen jopa neuroottinen. Keikkapäivään ei kuulu mitään härdelliä, eikä silloin esimerkiksi lueta enää sähköposteja. Olen tarkka siitä, miten päivä rakentuu. Se vaatii hyvät lämmittelyt, omaa rauhaa ja bändikontaktin tietenkin, jotta saavutetaan yhteinen flow. Lisäksi jokaisen on myös tärkeää ottaa oma tila ja pitää pieni lepo. Kroppaan pitää saada hyvä ja rento olo ja se vaatii aikaa, eikä silloin saa olla pakotettu mihinkään aikaan. Keikka rakentuu pikku hiljaa ja on aina koko päivän prosessi. Keikkareissujen jälkeen lataan akkuja puolestaan levolla, leffoilla, venyttelyllä ja liikunnalla.

Ja sitten paljastus. Kolme asiaa, jotka löytyvät keikkalaukustasi aina.

Burana, keikkavaatteet ja juhlavaatteet.

Keikat, keikkapaikat ja niiden tunnelmat ovat aina erilaisia. Toisinaan tunnelma nousee kattoon pian alkutahtien jälkeen, toisinaan vauhtiin päästään vasta myöhemmin. Olet kiertänyt monenlaisissa paikoissa soittamassa, nouseeko mieleen joku yksittäinen paikka tai keikka timanttina?

Monia on kyllä ollut, älyttömän hienoja keikkoja ja keikkapaikkoja. Viimeaikaisista kokemuksista My First Bandin ulkomaankiertueet ovat olleet piristävää vaihtelua kotimaassa kiertämisen rinnalla. Menneen kesän keikoista Revohkan kanssa pidin Pielaveden vedosta ja sen intensiteetin tasosta.

Olet musiikin tekijä. Mutta myös kuuntelija. Millainen musa tyydyttää musanälkääsi parhaiten?

Kuuntelen musaa ihan laidasta laitaan: elektronista tanssimusaa, folkkia, kantria… Olen tekstiorientoitunut ja esitysorientoitunut. Oikeastaan musatyylillä ei ole väliä, vaan sillä, miten solisti kantaa musiikkiaan ja miten hän esittää biisinsä.

Musiikista nuoresta asti unelmoineena ja huimia esiintymisiä kokeneena olet saavuttanut musiikillisesti paljon. Millaiset unelmat musiikin saralla ovat mielessäsi tällä hetkellä?

Saisin tehdä töitä ihmisten kanssa pitkään, jotka suhtautuu rakkaudella siihen, mitä tekee. Sellaisten ihmisten kanssa, jotka suhtautuu vakavasti musiikkiin. Ja tietenkin haaveena on My First Bandin kanssa uran jatkuminen ja eteenpäin menemisen meininki. Juhon kanssa olen muuten soittanut lähes 2000 keikkaa, se on aika kova juttu. Siisteintä ei ole olla huipulla, vaan yhdessä tekeminen ja se tunne, että tää on menoa nyt. Sinne huipulle.

..ja vaikka kesäsää on ollut paljolti muuta kuin aurinkoa, niin kumpi: aurinkoinen kesäaamu vai aurinkoinen kesäilta?

Aurinkoinen kesäilta.

No, villasukat vai avojaloin?

Villasukat.

Entäs keikkailu vai musan tekeminen?

Keikkailu.

Melodia vai sanat?

Sanat.

Loppuun vielä terveisesi yleisölle.

Tulkaa kattomaan paljon keikkoja, niin voin tutustuu teihin paremmin.

…ja terveisesi Revohkalle.

Muistakaa olla jatkossakin yhtä tosissaan tään homman kanssa kuin nyt. Pysykää herkkinä.

Teksti ja kuvat: L. Mustonen